Oulun tuomiokirkkoseurakunta

Oulu on perustettu Limingan kappeliksi 1592. Erotettiin itsenäiseksi maa- ja kaupunkiseurakunnaksi, kun 1605 perustettu Oulun kaupunki sai privilegionsa 1610. Turkan saaressa tavataan kesäisin toiminut saarnahuone vuosina 1665-1822. Piispainistuin ja tuomiokapituli siirrettiin Kuopiosta Ouluun 1900. Jakamaton seurakunta jaettiin 1904 kolmeen osaan: Oulun kaupungin seurakunta eli tuomiokirkkoseurakunta, Oulujoen ja Oulunsalon kirkkoherrakunnat. Oulunsalo oli perustettu 1665 rukoushuonekuntana ja saanut kappelin oikeudet 1803. Oulujoki, jonka ero toteutui 1908, oli sitä vastoin aivan uusi seurakunta.

Oulujoesta on siirretty alueita Ouluun useita kertoja. Hietasaari, Toppilan ja Tuiran tilat piti siirtää vuosisadan vaihteessa Ouluun, toteutui myöhemmin. Alalaanila siirrettiin 1911, Hintan-Pyykösjärven-Koskelan alue 1938, Väntön-Kastellin alue 1947 ja Parkkisenkankaan-Myllyojan-Korvensuoran alue 1961 Ouluun. Lopulta Oulujoki liitettiin naapurikuntiin 1965, pääosa Oulun kaupunkiin. Myös Haukiputaan Pateniemi liitettiin 1965 Ouluun. Tämä vauhditti uutta seurakuntajakoa, jossa 1966 muodostettiin tuomiokirkkoseurakunta (ydinkeskusta rautatien ja meren välissä, Koskikeskus sekä hautausmaa ja kasarmialue), Oulujoen seurakunta (joen pohjoispuoli rautatiehen saakka), Karjasillan seurakunta (rautatien itäpuolinen alue Juurusojaan saakka sekä rannikko Äimärautiosta etelään) sekä Tuiran seurakunta (muu osa kaupungista ja Hietasaari). Vuonna 1995 Raksilan kaupunginosa siirrettiin Karjasillasta tuomiokirkkoseurakuntaan.

Oulun ruotsinkieliset (alle 8 %) kuuluivat tuomiokirkkoseurakuntaan, joka oli kaksikielinen vuoteen 1994 saakka, jolloin ruotsinkieliset siirrettiin asuinpaikkansa vastaavaan seurakuntaan.

- Kirkon polttivat venäläiset 1590. Venäläiset ryöstivät kirkon /11 1714. Salaman 31/7 1793 iskiessä Oulun linnan ruuti- ja ammusvarastokellariin Linnasaarella, jolloin linna tuhoutui, kellotapulia kohtasi 8 leiviskää painava kivi, joka rikkoi osan seinästä. Kirkon ovet lensivät seljällensä, akkunat särkyivät, suuri kynttiläkruunu kiivaasta ilmanvedosta heilui haa'astansa ja putosi permantoon palasiksi. Kaupungin palossa 1822 tuhoutui osa arkistoa mm. historiakirjat 1755-91, kellotapuli ja kirkkokin paloi silloin pahasti 23/5 1822. Turkan rukoushuoneen polttivat venäläiset 1715. [O. Durchman: Kirkonarkistojen tuhoutumiset, sekä täydennys II. Genos 3(1932). Täydennys VI. Genos 5(1934). Täydennys VIII. Genos 15(1944)]

Ruotsinkielinen nimi
Uleåborgs domkyrkoförsamling