Kuolemajärvi

Uuteenkirkkoon kuulunut kappeli, perustettu 1619 Hatialahden nimellä, jossa on oma kappalainen ainakin 1684. Erotettiin omaksi seurakunnaksi 1863. Seurakunta oli paossa Urjalassa talvisodan ajan. Sittemmin Kuolemajärven kirkkoherra sijoitettiin Turun Martin seurakuntaan, väestö sai suurimmat maa-alueet Kakskerrasta, Aurasta, Maariasta ja Tarvasjoelta.

- Pappila syttyi tuleen 14/6 1905, mutta palo saatiin sammutetuksi; pappila paloi poroksi 23/3 1908, mutta arkisto pelastui. Kirkkoherra M. E. Snellman kuoli tällöin sydänhalvaukseen. Kirkkoherranviraston nyttemmin antaman ilmoituksen mukaan tuhoutui pappilan palossa 23/3 1908: rippikirja 1752-68, inventaarioluettelo, konsepti syntyneistä ym., kaikki sisääntulleet muuttokirjat, kaikki kuulutukset, 6 painettua kirjaa sekä mm. hopeinen öylättirasia, tinainen rippikalkki, vanha kynttiläkruunu, joka paloi "kansliapöydän kera", mustapenkki. [O. Durchman: Kirkonarkistojen tuhoutumiset. Genos 3(1932). Täydennys VII. Genos 5(1936)]

Ruotsinkielinen nimi
Kuolemajärvi

Kylät suomeksi
Akkala, Hatjalahti (Hatelahti), Hopiala, Huumola, Iivanala, Inkilä, Järvenpää, Karjalainen, Kaukola, Kipinola, Kiskola, Kolkkala, Kuolemajärvi, Laasola, Mellala, Muurila, Näykki, Nuutila, Paavola, Pentikkälä, Pihkala, Pitkälä, Seivästö, Siprola, Summa, Taatila, Työppölä, Varpulila, Viuhkola, Yläkirjola

Kylät ruotsiksi
Akkala, Hatjalahti (Hatelahti), Hopiala, Huumola, Iivanala, Inkilä, Järvenpää, Karjalainen, Kaukola, Kipinola, Kiskola, Kolkkala, Kuolemajärvi, Laasola, Mellala, Muurila, Näykki, Nuutila, Paavola, Pentikkälä, Pihkala, Pitkälä, Seivästö, Siprola, Summa, Taatila, Työppölä, Varpulila, Viuhkola, Yläkirjola