Pirkkala


Pirkkala on luultavasti eronnut Karkusta 1200-luvulla. Pitäjä on alkuaan käsittänyt koko Ylä-Satakunnasta Hämeen lääniin liitetyn osan: etelässä ja idässä Vesilahden, Lempäälän, Messukylän, Kangasalan ja Oriveden kappeleineen sekä pohjoisessa harvaanasutut Ruoveden erämaat ainakin Karstulan ja Soinin korkeudelle saakka. Pirkkalasta on sittemmin muodostunut 26 itsenäistä kuntaa ja seurakuntaa. Kangasala, Lempäälä ja Vesilahti muodostuivat omiksi pitäjiksi jo 1300-luvulla, Ruovesi vuonna 1531, Messukylä vuonna 1636. Harjun kappeli on perustettu vuonna 1639 ja lakkautettu vuonna 1839, jolloin suurempi osa siitä yhdistettiin Pirkkalaan ja pienempi osa Ylöjärveen, vuonna 1779 perustettuun kappeliin, josta myöhemmin vuonna 1895 tuli oma seurakunta. Pirkkalan alueeseen on kuulunut myös Pispala ja Tampereen länsiosa. Vuonna 1921 Pirkkala jakaantui Etelä-Pirkkalan ja Pohjois-Pirkkalan seurakuntiin, Pyhäjärvi rajana. Vuonna 1938 muutettiin Etelä-Pirkkalan nimi Pirkkalaksi ja Pohjois-Pirkkalan Nokiaksi.


Pirkkalaan ovat kuuluneet:

  • Vesilahti, mainitaan omana kirkkoherrakuntana jo 1346, eronnut joko Pirkkalasta tai Karkusta,
  • Kangasala, eronnut noin 1366 Messukylä, mainitaan Pirkkalan kappelina jo 1540, emäseurakunnaksi 1636.
  • Ruovesi, oman papin hoitama vuodesta 1560, eri kirkkoherrakunnaksi 1571. Ylöjärvi, perustettu 1779 kappeliksi, erotettu omaksi kirkkoherrakunnaksi 1895.
  • Harju, kappelina 1639-1841, jolloin osa siirrettiin Ylöjärveen, sittemmin 1937 Pispalan esikaupunkialueen mukana siirretty Tampereeseen Harjun seurakunnaksi.
  • - (Pohjois-Pirkkala:) Pappila ("största delen af mangården och hela fägården med boskap") paloi 12/10 1682. Pappilassa syttyi 1694 tulipalo huoneessa, jossa kirkkoherran poika Johan Steen makasi sairaana. Kirkon tornissa syttyi tuli 27/3 1935, mutta se saatiin tukahdutetuksi ennättämättä aikaansaada vakampaa vauriota.
    - Kirkonarkistojen hoitoa kuvaa seuraava löytö: "Paimen Matti Juhanpojasta [Ahlström-suvun kantaisästä] löysi lehtori Granit-Ilmoniemi monien turhien etsintöjen jälkeen talvella 1909 sitovan kirjallisen merkinnän eräästä vanhasta kirkonkirjasta, joka luultiin jo hävinneeksi, mutta jonka tutkijamme kuin sattumalta sai käsiinsä. Pirkkalan kirkonarkiston vanhoja asiakirjoja oli nimittäin säilössä myöskin kirkon vieressä sijaitsevan viljamakasiinin viljahinkalossa. Helmik. 26 p:nä mainittuna vuonna ryömi lehtori Granit-Ilmoniemi kanttorin opastamana sanottuun hinkaloon alkaen kynttilän valossa penkoa sen sisältöä. Hän saikin käteensä niteen, jonka selkämykseen oli merkitty: Protokollsbok. Mutta se ei ollutkaan mikään tavallinen pöytäkirjakokoelma vaan kuolleitten ja haudattujen luettelo vuosilta 1750-63. Juuri näiden vuosien vaiheilla voitiin otaksua paimen Matti Juhanpojan kuolleen". Tämä historiakirja, jota jälleen kauan on etsitty, on hiljattain lopulta tavattu kirkonarkistossa, jossa se löydöstä saakka oli joutunut "sivuun". [O. Durchman: Kirkonarkistojen tuhoutumiset. Täydennys VII. Genos 6(1935). Täydennys VIII. Genos 15(1944)]

    Ruotsinkielinen nimi
    Birkala

    Vanhat nimet
    Etelä-Pirkkala

    Naapuriseurakunnat
    Hämeenkyrö, Lempäälä, Messukylä, Nokia, Suoniemi, Tampereen tuomiokirkkoseurakunta, Vesilahti

    Kylät suomeksi
    Ania, Haikka, Kataisto, Naistenmatka, Nuoliala, Pappila, Partola, Pirkkalankylä, Sankila, Sionkylä, Sorkkala, Tanila, Toppari, Valkila

    Kylät ruotsiksi
    Ania, Haikka, Kataisto, Naistenmatka, Nuoliala, Pappila, Partola, Pirkkalankylä, Sankila, Sionkylä, Sorkkala, Tanila, Toppari, Valkila


    MikrofilmitMikrokortitMikrokortit (SVAR)
    PappisluetteloHisKiMustat kirjat
    OsoiteRajakarttaMuuta
    Digiarkisto


    Tietokanta päivitetty 2010-06-16 17:38:37.1363