Salla

Kuolajärven alue kuului Kuusamoon ja siirrettiin Kemijärveen 1776 tämän itsenäistyttyä. Kuolajärvestä tuli kappeli 1826 (toteutui 1840) ja erotettiin emäseurakunnaksi 1857. Nimi muuttui 1936 Sallaksi. Salla menetti lähes puolet pinta-alastaan Neuvostoliitolle 1944. Sallalaiset olivat evakossa Kälviän ja Kaustisen seudulla. Sotien jälkeen seurakunnan keskukseksi tuli Märkäjärven kylä, jonne rakennettiin pääkirkko, myöhemmin valmistui Hautajärvelle (1963) ja Kursuun (1964) omat kirkot. Vuonna 1959 seurakuntaan perustettiin rajaseutupapin virka, jonka alueena oli etelä-Salla.

- Sallan seurakunnan päättävien elinten toiminnasta ennen vuotta 1928 kertovat pöytäkirjat tuhoutuivat viime sotien aikana [Sallan historia s. 315-16].

Ruotsinkielinen nimi
Salla

Kylät suomeksi
Aatsinki, Ahola, Hautajärvi, Hietajärvi, Kallunki, Käsmä, Korja, Kuolajärvi, Kursu, Kurtti, Lampela, Märkäjärvi, Niemelä, Onkamo, Paloperä, Saija, Sallansuu, Salmijärvi, Selkälä, Sovajärvi, Tenniö, Tuutijärvi, Vuorijärvi

Kylät ruotsiksi
Aatsinki, Ahola, Hautajärvi, Hietajärvi, Kallunki, Käsmä, Korja, Kuolajärvi, Kursu, Kurtti, Lampela, Märkäjärvi, Niemelä, Onkamo, Paloperä, Saija, Sallansuu, Salmijärvi, Selkälä, Sovajärvi, Tenniö, Tuutijärvi, Vuorijärvi