Keuruu

Keuruun alkuperäiset Savosta muuttaneet pysyvät asukkaat kuuluivat Satakunnan puoleisilta osiltaan Pirkkalan vanhaan kirkkopitäjään ja vuodesta 1571 Ruoveteen. Perimätieto kertoo Pirkkalan kirkossa olleen keuruulaisten penkin vesitietä matkaaville sanankuulijoille. Hämeen puoleiset osat kuuluivat Sääksmäkeen n. vuoteen 1604, josta alkaen Ruoveteen. Kummastakin osasta Keuruuta yhdessä muodostettiin kappeli vuonna 1628 ja edelleen oma kirkkoherrakunta vuonna 1630. Tosin Keuruulla oli ollut saarnahuoneita ennen ensimmäistä kirkkoa (Pyhän Mikaelin kappeli), joka rakennettiin ennen vuotta 1625.

Lääninjaossa vuonna 1870 siirrettiin Vilppulaan (silloiseen Ruoveteen) Hokkasen ja Rajalan talot Keuruun kylästä Vaasan läänistä ja vuonna 1912 (1904) siirrettiin Keuruun kylästä Vaasan läänistä lisää taloja, jotka vasta vuoden 1917 alusta siirrettiin hallinnollisesti Hämeen lääniin. Kirkonkirjoja pidettiin aluksi erikseen Ruoveden ja Keuruun puolen osalta. Loilan kylä oli myös aluksi omana kirjanaan.

Keuruusta ovat itsenäistyneet seuraavat osat:
- Multia tuli saarnahuonekunnaksi vuonna 1795, kappeliksi vuonna 1831 ja kirkkoherrakunnaksi vuonna 1886.
- Pihlajavesi tuli saarnahuonekunnaksi vuonna 1781, kappeliksi vuonna 1831 ja kirkkoherrakunnaksi vuonna 1910. Liitetty takaisin Keuruuseen vuonna 1969 jolloin muodostettiin yhteinen seurakuntayhtymä. Tämän jälkeen vuonna 1995 liitettiin Keuruuseen kappeliseurakunnaksi.

Keuruun ja Pihlajaveden vanhojen ja uusien kirkkojen lisäksi Haapamäellä on oma kirkko (rakennettu 1953).

- Kirkkoa ryöstettiin sodassa 1808. Pappila paloi kokonaan yötä vasten 19/8 1809, jolloin osa arkistoa tuhoutui. [O. Durchman: Kirkonarkistojen tuhoutumiset, sekä täydennys II. Genos 3(1932)]

Ruotsinkielinen nimi
Keuruu

Kylät suomeksi
Ampiala, Haapamäki, Jukojärvi, Keuruunkylä, Liesjärvi, Loila, Pohjoislahti, Suojärvi, Suolahti, Valkealahti

Kylät ruotsiksi
Ampiala, Haapamäki, Jukojärvi, Keuruunkylä, Liesjärvi, Loila, Pohjoislahti, Suojärvi, Suolahti, Valkealahti