Inari

Sai oman kirkon 1648. Kuului alunperin Kemin seurakuntaan. Kuului 1675-1747 Kuusamon ja 1747-1881 Utsjoen seurakuntaan, tällöin Utsjoen kirkkoherra asui alkuun kesäisin Inarissa ja talvisin Utsjoella. Vuodesta 1837 Inarilla oli oma kappalainen. Erotettiin omaksi seurakunnaksi 1881. Inariin on kuulunut Kivijärven rukoushuone, joka rakennettiin 1862 sekä Ivalon rukoushuone, rakennettiin 1934.

- Utsjoen pappilan palossa 10/4 1834 tuhoutui silloin käytännössä ollut Inarin rippikirja. Edellisen pääkirjan kansilehteen on sen johtdosta merkitty: "Fornyad år 1838 ifrån pagina 106, för att tjena till grund för en ny, i stället för den genom branden i Utzjock förlorade". Pappila paloi poroksi 24/7 1912. [O. Durchman: Kirkonarkistojen tuhoutumiset. Genos 3(1932). Täydennys VII. Genos 6(1935)]
- Inarin uusi kirkko Juutuassa paloi 4.2.1940.
- Sataa vuotta vanhemmat kirkon pää- ja historiakirjat sekä muu vanha arkistoaines lähetettiin heti talvisodan jälkeen Oulun maakunta-arkistoon. Loput kirkonkirjat käsilläolleina pelastuivat, mutta suurin osa muuta arkistoa hukkui, mm. pöytäkirjat 1890-1927 sekä kunnan arkisto lähes kokonaisuudessaan. [Tuomo Itkonen: Inarin kirkkojen ja paimenten muisto.]

Ruotsinkielinen nimi
Enare

Kylät suomeksi
Kirkonkylä, Kyrö, Muddusjärvi, Näytämö, Paadar, Paatsjoki

Kylät ruotsiksi
Kirkonkylä, Kyrö, Muddusjärvi, Näytämö, Paadar, Paatsjoki