Tampereen ortodoksinen seurakunta

Tampereen ortodoksinen kirkko valmisui 1896 ja vihittiin 1899. Kirkkoa käytettiin alkuaan lähinnä sotilasjumalanpalveluksiin ja näin valtio takavarikoi sen mutta palautti 1919. Vuonna 1928 Tampereesta tuli kappeliseurakunta, jossa Hämeenlinnan papit kävivät kerran kuussa pitämässä seilunhoitoa. Ortodoksisen kirkon uudelleenjärjestäytymisessä 1949 Tampereesta tuli itsenäinen seurakunta. Vuonna 1960 seurakuntaan kuului 600 tamperelaista, joista suurin osa oli entistä siirtoväkeä, 30 vuotta myöhemmin tamperelaisten määrä oli lähes 900, kun seurakuntaan kuului yhteensä 2200 jäsentä. Tampereen kirkon lisäksi Porissa (2002) on myös kirkko ja Kolhossa ja Valkeakoskella omat rukoushuoneet.

Seurakuntaan kuuluvat seuraavien kuntien asukkaita (1997): Honkajoki, Hämeenkyrö, Ikaalinen, Juupajoki, Jämijärvi, Jämsä, Jämsänkoski, Kangasala, Kankaanpää, Karvia, Kihniö, Kiikoinen, Kuhmalahti, Kuhmoinen, Kullaa, Kuorevesi, Kuru, Lavia, Lempäälä, Luopioinen, Luvia, Längelmäki, Merikarvia, Mouhijärvi, Mänttä, Nakkila, Nokia, Noormarkku, Orivesi, Parkano, Pirkkala, Pomarkku, Pori, Pälkäne, Ruovesi, Sahalahti, Siikainen, Suodenniemi, Tampere, Ulvila, Valkeakoski, Vammala, Vesilahti, Viiala, Viljakkala, Vilppula, Virrat, Ylöjärvi ja Äetsä.

- Kirkko kärsi vapaussodassa /4 1918 kaupungin pommituksesta, jolloin sen omaisuus hävisi. [O. Durchman: Kirkonarkistojen tuhoutumiset. Täydennys II. (Genos 3(1932)]. Talvisodan pommitukset tuhosivat myös rakennusta.

Ruotsinkielinen nimi
Tammerfors ortodoxa församling